sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Bahama

Karibian risteilyllä kohteet voi jakaa mun mielestä kolmeen ryhmään:
Ensinnäkin on risteily-yhtiöiden omia rantoja ja saaria, Royal Caribbeanilla ainakin Labadee (Haiti) ja CocoCay (Bahama). Rantakohteissa on tarkoitus viettää rantapäivää, aktiviteetit rajoittuu pääsääntöisesti ihan vaan rannalla makoiluun ja laivayhtiön tarjoamaan lounaaseen. Sinällään tykkään kyllä näistäkin, kunhan vaan tietää, että näissä ei ole mahdollista nähdä oikeasti paikallista elämää tai mitään nähtävyyksiäkään.

Toinen ryhmä on mun mielestä ehdottomasti tylsin eli laivayhtiöiden rakentamat kohteet. Yleensä ne sisältää pienen alueen sataman vieressä, jossa on jotain rihkamakauppoja, verovapaita alkoholiliikkeitä ja sen sellaista. Alueelta ei voi tai kannata poistua ja jos marakassien ja avaimenperien ostelu tai baarissa istuminen ei kiinnosta, näissä paikoissa ei juurikaan ole mitään tekemistä. Paitsi tietysti laivayhtiön ylihinnoiteltuja retkiä paikallisille vesiputouksille. Tähän ryhmään kuuluu ainakin Falmout (Jamaica) ja Costa Maya (Meksiko).

Kolmas ryhmä on sit oikeat kaupungit tai rantakohteet ja tällä kertaa meidän risteilyn kaikki maapäivät osui tähän ryhmään. Meillä oli ekana Bahaman Nassau, sit Charlotte Amelie (St. Thomas) ja Philipsburg (St. Maarten).

Tässä muutama kuva Bahamalta. Pieni ja viehättävä Nassau oli meidän eka kohde ja maisemat hytin parvekkeelta satamassa oli ehkä koko matkan kuvauksellisemmat. 

Näiden kuvien merkeissä ihanaa viikkoa!





























lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kevät

Kevät on vihdoin tullut tännekin! Tai ei kai se ihan yhdessä yössä tapahtunut, mut jotenkin huomasin sen, kun eilen illalla käytiin miehen kanssa kävelyllä. Tästä kaikesta innostuneena pakkasin tänään talvitakit laatikoihin vaatehuoneen ylähyllylle ja ehkä vielä viikonlopun aikana saman kohtalon kokee muutkin talvikamat. Ja se on kyllä aina yhtä ihanaa!


















Näissä merkeissä ihanaa viikonloppua!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Juoksuhommia

Kovin moneen ongelmaan on nykyään yksinkertainen ratkaisu, Nimittäin sovellus älypuhelimeen. Voi tätä nykyaikaa! Itsellänihän on sovellus esimerkiksi sitä varten, että muistan juoda tarpeeksi vettä. Tosin käytän sitä vaan satunnaisesti, joten tavallaan siinäkin on pieniä puutteita, kun se ei juo mun puolesta.

Mutta siis, kun tossa jokunen viikko sitten mietin taas jälleen kerran, että mun pitäis jotenkin nyt innostaa itseni liikkumaan ja erityisesti parantaa aerobista kuntoani, muistin heti, et olin joskus jostain lukenut sovelluksesta, jossa kahdeksassa viikossa sohvaperunasta tulee viiden kilometrin juoksija. Innostuin välittömästi ja latasin sovelluksen.

Oon täällä aiemminkin kertonut, että oon vähän soitellen sotaan -tyyppinen henkilö, kun jostain innostun. Vaatekaapit siivoan tyhjentämällä ensimmäisessä hengenvedossa kaikki hyllyt ja oon lukuisia kertoja ulkomailla suurkaupungissä juossut kauheella vauhdilla metroon tietämättä, että mikä linja tai suunta on kyseessä. Joskus on mennyt oikeinkin. Mutta siis itseni tuntien en tällekään innostukselle (realistisena hetkenä) laskenut kovin suurta menestystä, enkä oo täälläkään ennen tätä asiasta uskaltanut kertoa.

Mun käyttämä sovellus on nimeltään C25K ja siinä on joka viikolla 3 treeniä, jotka kestää noin puolisen tuntia kerrallaan ja ohjelman mukaan harjoituksia on kolme viikossa. Oon vähän soveltanut tätä, kun aikataulut on mitä on, mut eilen saavutin puolen välin eli käytännössä oon jo voiton puolella. Harjoitukset on asteittain vaikeutuvia, eli alussa käveltiin suurin osa aikaa ja sit oli lyhyitä pätkiä juoksua, nyt juoksupätkät on pidempiä ja kävelyä taas vähemmän.

Oon itsekin tavallaan vähän yllättynyt, kuinka helposti tää on sujunut. Tosin vielä en mitenkään intoile salille lähtemisestä, vaan saan joka kerta pakottaa itseni, mut oon ajatellut sen niin, että testaan tän loppuun saakka, vaikka ois kuinka vaikeaa. Ja yksi mun kaveri, joka on juossut paljon (ja aloittanut lukuisia kertoja uudestaan) sanoi, että eka kuukausi on aina tuskaa, joten ehkä tää pikkuhiljaa helpottaa.

En kyllä usko, että tämänkään jälkeen musta tulee mikään juoksija, mutta eihän sitäkään voi tietää. Kaikenlaisia hullutuksia.

Ihanaa viikkoa!













maanantai 4. huhtikuuta 2016

Aika

Ihan alkuun on pakko sanoa, että en kestä elämäntapavalmennuksia tai mitään siihen liittyvää. Meillä on niitä duunissa säännöllisin väliajoin ja ne on parhaimmillaankin ärsyttäviä, yleensä rasittavia ja kiusallisia. Ei, en halua askarrella aarrekarttaa, en halua että mun persoonallisuustyyppi kerrotaan värillä, enkä varsinkaan halua leikkiä mitään tiimileikkejä, esimerkiksi "luottamusharjoituksia", missä toinen on sokea ja toinen ohjaa tai ihan silleen spontaanisti kertoa satunnaiselle työkaverille lapsuusmuistoja. Saati naurujoogata tai maalata jotain "taidetta". Tiedän kyllä, että monet saa tosi paljon apua esimerkiksi aarrekartoista, mutta itse oon niin tosikko, etten edes yksin jotenkaan osaa yhtään heittäytyä mihinkään tollaiseen.

Kaikenlainen self help kuuluu myös samaan kategoriaan. Enimmäkseen naureskelen varsinkin jenkeissä kirjakaupassa, kun self help -kirjoja on aiheesta kuin aiheesta hyllymetreittäin. Täytyy kyllä tunnustaa, että joskus oon miettinyt jonkun kirjan hankkimista ihan yleisestä uteliaisuudesta, mutta sekin on jäänyt.

Selvennyksenä vielä, että pidän tätä kyllä ihan omana ongelmanani, enkä todellakaan naureskele kellekään, joka valmennuksesta tai jostain kirjasta saa eväitä omaan elämään. Mä vaan en koskaan oo osannut suhtautua tohon järkevästi, musta selvästi puuttuu joku pala.

Mutta mutta. Oon tässä viimeisten kuukausien aikana tuskaillut täällä blogissakin ajan riittämättömyyttä ja sitä, miten jatkuvasti huomaan, et kello on 11 illalla, enkä oo töistä tultuani saanut mitään aikaiseksi. Enkä edes elä mitään erityisen kiireistä vaihetta, pikemminkin ihan normaalia. Enkä jotenkaan yhtään keksi, missä on vika, tai kuka mun aikaa varastaa.

Tärmäsin ennen lomaa Instagrammissa kuvaan Gretchen Rubinin Better than before -kirjasta. Joku oli kommentoinut, että kirja muutti hänen elämänsä. Innostuin välittömästi. Minä! Niinpä talvilomalla marssin kirjakauppaan ja oon nyt valmiina lukemaan tavoista ja tottumuksista, miten niitä voi muuttaa ja miten onnistua muutoksessa. Ainoa pienen pieni ongelma on se, että mulla ei oo vielä ollut aikaa lukea kirjaa. Mut ehkä pian. Olen siis ihan viittä vaille parempi ihminen jo nyt!

Mitä mieltä te olette? Löytyykö self help -hyllystä avaimet parempaan elämään?