maanantai 31. elokuuta 2015

Arkistojen aarteita

Istun olkkarissa isojen vaatekasojen keskellä. Aloin nimittäin siivota vaatekaappeja ja -huonetta ja ihan perinteisellä tyylillä: hyllykaupalla tavaraa kaapeista ulos ja sit kasa kerrallaan setvimään. Mies katsoo silmiään pyöritellen, mutta on tottunut jo siihen, että kun iso pyörä pyörähtää, on parasta olla vaan hiljaa. Ja on tässä systeemissä hyväkin puolensa, kun vaatteet on ulkona kaapista, ei enää voi perua.

Saldo on tähän mennessä oikein hyvä: 2 isoa kassia kirpparille, yksi roskikseen ja yksi ehkä, joka sisältää mahdollisesti kirpparille tai roskiin meneviä. Enkä oo edes puolessa välissä.

Kuvat ei sinällään liity asiaan mitenkään, mutta siivouspuuskissani tutkin myös blogin luonnoskansiota ja sieltä nämäkin löytyivät. Saksilta kesän muotia, olkaapa hyvät!





















sunnuntai 30. elokuuta 2015

Nimi kahvimukissa

Starbucksin kuppeihin väärin kirjoitetut nimet on jatkuva vitsien aihe nettimaailmassa. Suomalaista nimeäni aikani ulkomailla tavattuani ratkaisin ongelman nimeämällä itseni uudestaan. Vähän niinkuin kouluaikoina enkun tunneilla siis. Kate on helppo ja yksinkertainen nimi, joka osataan yleensä kaikkialla maailmassa kirjoittaa oikein lisäksi muistuttaa vähän oikeaa nimeäni. Joten tällä on menty.

Ei tosin aina. Säännöllisin väliajoin tietenkin sekä minä että varsinkin mieheni keksitään jotain uusia ja ajankohtaisia nimiä, kuten mieheni suosikki Mike (New Yorkin paikallistelkkarin säämies). Harmitonta huvia.

Mutta Balilla tapahtui: kahvia tilatessani sanoin nimeksi Kate, kuten lukuisia kertoja aiemminkin. Ihan vaan että kaikilla olisi helpompaa. Ja lopputulos on tässä. Nauratti.


maanantai 24. elokuuta 2015

Synttärit

Mä oon ehkä maailman huonoin emäntä. En ikinä jaksa kutsua vieraita tai leipoa, enkä erityisesti välitä mistään synttäreistäkään. Mun sisko taas on aivan päinvastainen, kestitsee koko sukua säännöllisin väliajoin milloin milläkin syyllä.

Niinpä me juotiin pienellä porukalla mun synttärikahvit vähän etuajassa mun siskolla.



Ja mikäs niitä juodessa, kun sisko oli tehnyt jälleen kerran mahtavat tarjoilut, seura oli loistavaa ja aurinkokin paistoi. Siskontytöt esitti pihalla parhaat tanssiesityksensä ja kummityttö opetti mua ottamaan selfieitä, kun mä en ilmeisesti osaa ottaa niitä ilman neuvoja. Ei sillä et niitä yleensä ottaisinkaan ;-)

Rennoissa merkeissä juhlittiin, kuten asustakin näkyy.

Farkut: J. Crew, paita: Aeropostale

Mahtava ilta siis! Ihanaa viikkoa!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Westfield

Pyörähdin viime viikolla taas Lontoossa. Ihan vaan nopeesti, olin reissussa pari päivää. Mulla oli nimittäin tentti ja oikeastaan koko viikko meni siihen valmistautumiseen niin, etten edes tänne ehtinyt.

Mut siis meidän tentit on aina kahdesta puol kuuteen, lennän siis Lontooseen aamulla ja sit tentin jälkeen jään yöksi, koska en enää ehdi illalla lennolle. Ja niin nytkin. 

Yleensä matka menee niin, et ennen tenttiä en tee mitään ihmeellistä, lähinnä kertaan vikat kertaukset kahvilassa tai hotellihuoneessa ja tentin jälkeen sit käyn vähän kaupoilla. Monesti Oxford Streetillä, mut nyt tein uuden aluevaltauksen ja lähdin Westfieldiin ostarille. Punaisella central-linjalla pääsee keskustan länsipuolella sijaitsevan ostarin lähistölle, Shepherd's Bush -metropysäkki kakkoszonella on nimittäin ihan vieressä. Mulla ei itsellänikään ollut edes mitään karttaa mukana, kun luotin siihen että löydän kyllä ja niin löysinkin.


Asemalta ulos tullessa katselin vaan vähän ympärilleni ja näin samantien, että mihin pitää pyrkiä. Vasemmalle ja uudestaan vasemmalle.

Mitään ihmeellisiä ostoksia en kyllä tehnyt, kesän alet kun olivat jo loppuneet, eikä mitään superhienoa osunut silmiin. Ja kun vielä päivällä oli ihanan lämmintä, ei syksyvaatteet jotenkaan houkutelleet.

Tällä mun aikataululla Westfieldillä on yksi erityisen hyvä puoli, se on nimittäin auki arkisin kymmeneen. Ehtii vähän pidempään, jos jaksaa siis. Kauppoja on joka lähtöön ja ihmisiä vähän vähemmän kuin vilkkaimmilla ostoskaduilla, että sikälikin hyvä vaihtoehto. Ja helppo mennä ja tulla. Meen kyllä siis varmaan joskus uudestaankin :-)


Onpa ihanaa, kun viikonloppuna on ollut vielä lämmintä! Toivottavasti on ensi viikollakin!


maanantai 17. elokuuta 2015

Tanah Lot

Länsi-Balilla sijaitseva Tanah Lot on yksi Balin tunnetuimmista temppeleistä ja siten myös turistikohteista. Ja siltä siellä näyttääkin, merestä nousevan temppelin ympärille on kasvanut varsin mittava turistisirkus kaupustelijoineen. 

Tanah Lot on paikka, jossa oon suunnitellut käyväni jo parilla edellisellä Balin reisulla, mutta molemmilla kerroilla se on jostain syystä jäänyt. Nyt viimein päästiin paikallekin ja ihan ohjeiden mukaan, iltapäivällä lähdettiin niin että ehdittiin vähän kierrelläkin temppelialuetta ennen auringonlaskua.






Alueella on useita temppeleitä, mutta kuuluisin on merestä nousevalla kalliolla. Laskuveden aikana temppelille pääsee kävelemään ja luolassa (jonne alla olevassa kuvassa ihmiset jonottavat) pappi siunaa kävijöitä pyhää vettä roiskutellen ja riisiä otsaan painamalla. Itse temppeliin ei turisteilla ole asiaa.
Väkeä auringonlaskun lähestyessä on tosi paljon ja kaikenlaista oheisohjelmaa kaupustelun lisäksi on runsaasti. Itse jätin väliin kuvaukset käärme olkapäillä.




Rannan puolella kallioisen jyrkänteen reunalla on ravintoloita, joissa voi ihailla auringonlaskua.


Meidän vierailun aikaan oli vähän pilvistä, joten auringonlasku ei ollut niin hieno kuin se parhaimmillaan kai voisi olla. Hienot oli näkymät silti.


Lepakkojakin nähtiin.
Kaikkineen Tanah Lot oli kyllä mieleenpainuva kokemus ja varmasti paikka, jossa kannattaa retkellä käydä. Maisemat olivat hienoja ja meren keskeltä nouseva temppeli vaikuttava, vaikka kaiken kaikkiaan yleinen markkinahumu oli ehkä vähän rasittavaa. Mutta kun sen etukäteen tietää ja osaa siltä sulkea silmänsä, suosittelen kyllä vierailemaan, jos tilaisuus tulee. Eikä se t-paitojen ja patsaiden (ja kaiken siltä väliltä) myynti niin kovin harvinaista ole muissakaan suosituissa turistikohteissa.

torstai 13. elokuuta 2015

Muotinurkka

Tällä viikolla töissä on ollut jo täysi tohina muutaman hiljaisemman viikon jälkeen. Selvästi siis on palattu normaaliin rytmiin. Tai normaaliin ja normaaliin, mulla on vielä  Lontoon koulumatka tulossa ensi viikolla, joten siihenkin pitäisi valmistautua.

Luonnoksista löysin vielä pari kuvapostausta (tai kolme niitä itseasiassa taisi olla) Saksilta New Yorkista, joten tässä niistä eka. Kai kesän muoti vielä on ajankohtaista? Ja koska itse tykkäsin näistä kuvista, tässä osa 1 teidänkin iloksi :-)


















maanantai 10. elokuuta 2015

Tower

Vaikka oon käynyt Lontoossa lukuisia kertoja, keskiaikainen linna Tower on jostain syystä jäänyt tähän asti aina väliin. Ja melkein jäi nytkin, kunnes mies bongasi netistä tiedon, että Britannian kruunun jalokivet ovat Towerissa näytillä. Järkyttävää ja vähän hävettävääkin, että tää oli mennyt multa täysin ohi! Historiasta kiinnostunut mies sai siis meidät seurueen tytötkin innostumaan timanttien ansiosta, joten reissun vikana päivänä suunnattiin koko poppio nykyään Unescon maailmanperintökohteiden listalle kuuluvaan Toweriin.





Kruunun jalokivet oli meilläkin ohjelmassa ekana, kun kuuleman mukaan jonot on yleensä hurjat. Heti aamulla saatiin kävellä suoraan sisään, mut päivemmällä jonoa olikin jo runsaasti.

Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata. Höh. Mut täytyy kyllä sanoa, että kruunut ja valtikat ja muut aarteet olivat häikäiseviä ja ihan jo niiden takia kannattaa Toweriin suunnata. Heti aamusta jonot on tosiaan yhden kokemuksen perusteella lyhyemmät, joten jalokiviä kannattaa mennä katsomaan heti ekaksi.




Kruunun jalokivet on sijoitettu pitkulaiseen lasiseen vitriiniin, jonka molemmin puolin menee hitaasti liikkuvat liukumatot (tai mikä se moving walkway onkaan suomeksi, samanlainen systeemi mitä lentokentilläkin näkee). Toimi mun mielestä kivasti, kun minkään esineen eteen ei kertynyt ruuhkaa, vaan kaikkia sai ihailla ihan eturivistä. Sivusta pääsi sit kävelemään alkuun, jos halusi nähdä kaiken uudestaan. Itse menin neljä kertaa :-)

Imperial State Crown oli sit erillisessä huoneessa omassa vitriinissään massivisten turistilaumojen keskellä. Massiivisten turvatoimien ja pelottavien vartijoiden takia en uskaltanut sisällä kuvata, vaan noudatin kiltisti sääntöjä, joten kuvia ei ole, mutta jos tilaisuus tulee, suosittelen lämpimästi käyntiä paikan päällä!

Towerissa oli meidän vierailupäivänä myös jonkin sortin turnajaisesitys, jossa haarniskoihin puetut ratsastajat ottelivat toisiaan vastaan. 




Vilaukselta nähtiin myös kuuluisat mustat korpit, joiden karkaaminen legendan mukaan syöksee koko Britannian tuhoon. Nykyään tosin korppien siipiä on typistetty ja ainakin meidän vierailun ajan me olivat häkeissä, joten valtakunnan tulevaisuus ei ainakaan siihen kaadu, että korpit karkaisivat.





Sää oli meillä Lontoossa mahtavan aurinkoinen ja erityisen kivaa on se, että tänne Suomeenkin on vihdoin tullut kesä. Toivottavasti lämmintä riittää vielä viikonlopuksikin, nyt lomien jälkeen kun arkisin siitä ei juurikaan ehdi nauttimaan. Aurinkoista viikkoa siis!