keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Koh Lanta

Taisin olla vähän matkasta uupunut, kun jokunen päivä sitten kirjoitin blogiin lyhyen postauksen siitä, et ollaan perillä Koh Lantalla. Tänään huomasin, et juttu on edelleen luonnoksissa. Sattuuhan sitä :-D

Mehän siis lähdettiin Helsingistä torstaina, oltiin Bangkokissa perjantaiaamuna ja sit siitä lennettiin Krabille. Meillä oli kuuden tunnin vaihto, joka oli reissun ehkä rankin kohta, kun yön valvomisen jälkeen meinas huumori loppua kahvilan penkeillä pilkkiessä. Bangkokin lentokentän kotimaan terminaalissa ei nimittäin ole yhtään mitään tekemistä, se on tosi pieni ja ankea ja oli vielä aika täynnä ihmisiä. Mut onneksi siitäkin selvittiin, vaikka välillä tuntui, et aika ei kulu millään. Krabilla oltiin sit eka yö ja lauantaina tultiin tänne Koh Lantalle pikkubussi-lossi -yhdistelmällä.



Sää on ollut mainio, päivisin on paistanut ja öisin satanut. Tosin nyt tänään on aika pilvistä ja tuulistakin, joten ihmetellään huoneen terassilla et uskaltaako altaalle lähteä vai tuleeko kohta vettä.


Jatkosta ei vielä ihan tarkkaan tiedetä, mut tällä hetkellä ollaan sitä mieltä, et ainakaan toistaiseksi ei olla täältä lähdössä minnekään. 

Terkut!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Täydellistä vaatekaappia metsästämässä

Oon tässä kesän korvilla tuskaillut taas vaatekaappini kanssa. Kaikki kaapit täynnä ja silti kuljen aina samoissa vaatteissa. Ja mitään kivaa ei ikinä löydy silloin kun tarvittaisiin. Perus. Konmarin pintapuolisen selailun ja taitteluvideoiden katsomisen jälkeen innostuin taas vähän tutkimaan, mitä internetillä on tähän ongelmaan tarjota.

Kapselivaatekaapeista on puhuttu vuosia, ja joskus jossain omituisessa mielenhäiriössä hetken luulin, et se ois mullekin hyvä juttu. Mut tuskin on, en missään nimessä haluaisi sulloa suurinta osaa vaatteistani jonnekin yläkaappeihin moneksi kuukaudeksi vaan sen takia, että loppuja olisi helpompi yhdistellä. Sitäpaitsi omalla tavallani oon varmaan koko kevään tätä toteuttanutkin, kun oon varmaan yhteensä käyttänyt just kolmeakymmentä helpointa vaatettani jatkuvasti.

Blogeja selaillessani törmäsin sit stylebook-nimiseen sovellukseen, jonne voi kerätä kuvat oman vaatekaapin sisällöstä ja sen jälkeen koota erilaisia asuja tai antaa sovelluksen tehdä niitä. Samalla sovelluksella voi koota inspiraatiokuvia, tehdä pakkauslistoja, merkata kalenteriin käytettyjä asuyhdistelmiä ja ties mitä muuta. Täydellistä.

Tai sitten ei. Asensin nimittäin sovelluksen perjantaina ja siitä asti oon tuskaillut kuvien kanssa. Koko Stylebookilla ei nimittäin tee yhtään mitään, jos siellä ei ole kuvia vaatteista ja se kuvien ottaminen onkin oma ongelmansa. Tai ei edes se kuvien ottaminen, vaan se, että saa niistä taustat häivytettyä niin että niitä voi oikeasti käyttää asuyhdistelmien pohjana.




Jossain ohjeissa neuvottiin, että kannattaa aloittaa ottamalla kuvat eniten käyttämistään asuista ja kasvattaa kuvakokoelmaa pikkuhiljaa. Ja niin mäkin suunnittelen tekeväni, muuten urakka tuntuu aivan liian suurelta. Toinen vaihtoehto on etsiä netistä (tai sovelluksen shop-osiosta) uusimpien vaatteiden kuvia ja käyttää niitä ja tätäkin oon nyt viikonloppuna tehnyt.




En nyt vielä tiedä, onko tässä mitään järkeä, mutta hauskaa tolla on leikkiä. Ja ehkä jonain päivänä saan tosta jotain hyötyäkin, haaveilen nimittäin edelleen siitä, että joskus pääsisin siihen pisteeseen, että muistaisin edellisenä iltana suunnitella, mitä seuraavana päivänä laitan päälle.

Onko teillä kokemusta tästä tai vastaavista sovelluksista? Onko näistä oikeasti apua?

Näissä merkeissä ihanaa juhannusviikkoa! Mulla on enää 4 työpäivää ja sit alkaa loma, hurraa!


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Yhtiökokous

Mikä piristääkään ihmisen elämää enemmän kuin taloyhtiön yhtiökokous. Vaikka tiedän, että se on pakollinen paha tavallaan, rasittavaa se on silti. Varsinkin kun joka talonyhtiössä tuntuu olevan se yksi (tai muutama) tyyppi, jonka vuoden kohokohta taitaa olla se, kun pääsee ruotimaan tilinpäätöksen jokaista riviä.

Meillä oli tää riemu vuorossa tänään. Ja nyt oli pakko mennä, kun meidän taloon on lähivuosina tulossa putkiremppa ja aikatauluista sun muista ois aika hyvä tietää.

Ja oli kyllä kaiken odotuksen arvoista. Meidän talon valittajatäti kitisi ensin kopiokuluista ja sen jälkeen ehdotti, että järjestyssäännöt pitäisi jakaa kaikille (ilmeisesti niiden kopiointi onkin ok). Lisäksi ehdottomasti neuvoteltavien asioiden listalla oli naapuritalon maalaus (ööh, mitäköhän se meille kuuluu) ja hänen ikkunoidensa pesu (yläkerrasta kun oli tahallaan ja oikein ärsyttävästi pudisteltu jotain liinaa, niin et ikkunat oli likaantuneet). Kaikenlaista.

Onneksi loma on jo lähellä, joten lähinnä nauratti. Ja putkiremppakin alkaa aikaisintaan reilun vuoden päästä eli valtakunnassa kaikki hyvin.



Laskeskelin tässä päiviä ja oikeesti ihan just lähdetään. Ensi torstaina siis. Meillähän on ennestään lennot Bangkokiin ja nyt varatattiin siitä jatko Krabille. Suunnitelmissa on jatkaa siitä Koh Lantalle ainakin hetkeksi, mut muuten kaikki on vielä auki. Jännittävää ja mahtavaa!

Ihanaa viikkoa!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Toukokuu

Kuten viime kuukaudet, toukokuukin vilahti ohi miltei huomaamatta. Ihanaa on se, että nyt on jo kesä ja että toukokuussakin oli jo mahtavan lämmintä. Talven tuulen ja tuiskun jälkeen lämpö tuntuukin erityisen ihanalta.

Kesän ekat jätskit syötiin Hietsussa. Vinkkinä muuten, että Hietsussa on aina Helsingin jäätelötehtaan kiskalla huomattavasti lyhyemmät jonot kuin Kaivarissa.


Toukokuun jännittävin hotellituttavus oli Münchenin lentokentän Moxy. Huoneet oli pienet ja siistit ja aula täynnä jännittäviä tavaroita. Mahtava paikka. Suosittelisin, mutta kuka normaalisti haluaa asua Münchenin lentokentän välittömässä läheisyydessä? Mä asuin, mutta ainoastaan siitä syystä, et olin työmatkalla, mulla oli kentällä kokous ja menin paikalle edellisenä iltana aamulennon välttääkseni. Mut sikäli jos joku jostain syystä etsii tuolta hotellia niin suosittelen kyllä. Jännittävä ja persoonallinen paikka.


Viime kuussa kerroin äkillisestä Konmari-puuskastani, joka meni suunnilleen silleen, että aikani pyörittelin päätäni koko hössötykselle, sitten hetken huumassa ostin kirjan, toisessa huumassa vähän selailin sitä ja sit jo etsinkin youtubesta viikkausohjeita. Seuraava askel oli hyökätä Ikeaan, ostaa kaapinhyllyn levyisiä laatikoita, viikata osa vaatteista Konmarin systeemeillä ja ihastella lopputulosta. Kuten kuvasta näkyy, kohtuullisen siistinä laatikot on pysyneet kohta kuukauden, ja tykkään kyllä siitä, että yhdellä silmäyksellä näkee helposti kaiken ja alimmat ei jää painuksiin kasan alle, mutta vähän alan kyllä olla kyllästynyt jo tohon taitteluun. Pyykkien viikkaamiseen menee nimittäin oikeesti paljon enemmän aikaa. Ärsyttävää on myös se, että vaatteet on nyt viikattu kahdella eri tavalla ja se, että mitkään lajit ei menneet tasan eli perinteisellä tyylillä viikatuissa kasoissa on sekaisin eri tyyppisiä vaatteita. Sotkee elämääni.

Niin, ja se kirja on vieläkin lukematta.


Toukokuun ihastuttavimmat maisemat oli Tuomarinkylän kartanon pihapiirissä. Yhtenä iltana käväisin nimittäin kartanon pihapiirissä sijaitsevassa by Pias -myymälässä ja samalla ihailin maisemia. Kartanon hevostalleista tosin muistot ei oo niin kovin hyviä: alle kouluikäisenä mun kummitäti vei mut tallien ulkopuolelle hevosia katsomaan ja sain ihan järisyttävän allergikohtauksen. Silmät muurautui umpeen, kädet oli näppylöitä täynnä ja kummitäti säikähti varmaan enemmän kuin mä. Sen jälkeen en kyl ole hevosia lähietäisyydeltä ihaillutkaan.


Näin siis toukokuussa. Ja nyt kesäkuussa loma on ihan kulman takana. Vaikka meidän suunnitelmat onkin vielä aika auki, jotain sentään jo lyöty lukkoon. Siitä pian lisää. Ihanaa viikkoa!