maanantai 29. syyskuuta 2014

When in New York..

Käytännön vinkkejä New Yorkista - ihan oman kokemuksen pohjalta:

Metrolla lentokentältä:
Metrolla pääsee lentokentältä kohtuullisen helposti. Se ei kuitenkaan välttämättä ole nopeampaa kuin taksi. Lähtöpaikkavaihtoehtoja on 2 (Howard Beach JFK ja Sutphin blv Archer Av JFK) ja molempiin pääsee airtrainilla. Kannattaa siis tutkia ensin, kummasta pääsee lähemmäksi hotellia. Ajallisesti näillä ei ole ratkaisevaa eroa.

Matka airtrainilla metropysäkille maksaa 5 dollaria ja lisäksi pitää ostaa metrolippu.



(Kuvat: MTA)

Metrokortti: 
Metrokortti on ehdoton. Tosin nykyään unlimited ride -kortteja on vain 7 päivälle, ei lyhyemmäksi aikaa. Viikon kortti maksaa 30 dollaria. Lyhyemmälle ajalle voi ostaa kertalipun tai pay per ride -kortin, jossa kortille ostetaan joku könttäsumma, esimerkiksi kymppi. Lippuun saa 5% extraa, eli kympillä arvoa ostaessa lipun arvo on 10,50. Lippuun voi sit ladata lisää arvoa. Yksi matka maksaa 2,50 (kertalipulla 2,75) eli kympillä ostaessa voi matkustaa neljä matkaa, ja sen jälkeen ladattaessa uusi arvo lisätään vanhan päälle. Vanhaa lippua ei muutenkaan kantsu heittää pois, koska uudesta pay per ride tai unlimited -kortista peritään aina dollarin korttimaksu. 

Metrolla on helppoa ja turvallista liikkua.

Helikopteriajelu:
Jos on innostunut kuvaamisesta, kannattaa valita aika iltapäivästä. Aamupäivällä aurinko paistaa niin, että Hudson riverin päältä Manhattanille kuvatessa aurinko heijastaa ikävästi helikopterin ikkunoista ja pahimmillaan kuvissa saa ihailla Manhattanin maisemia omien reisien tai pellarin keltaisen heijastuksen läpi.

Lady Liberty:
Vapaudeuden patsaalla ei mun mielestä välttämättä kannata käydä. Retki vie tosi paljon aikaa ja vaatii ennakkovarauksen. Hinta on parinkympin hujakoilla. Staten Island ferryltä näkee patsaan oikein mainiosti myös, jos ei Liberty Islandille jaksa lähteä.

Takuuvarma vessa ja ilmainen wifi:
Tämä paketti löytyy jokaisesta Starbucksista, mutta sen tietää kaikki ja yleensä vessoihin on kamala jono. Siksi suosittelen Barnes & Noblea, joista löytyy aina vessa, ja monesta myös Starbucks, jossa on wifi.

TKTS:
Saman päivän musikaalinäytöksien lippuja saa TKTS-lippukiskoista. Suosituin sijaitsee Times Squarella, mutta South Street Seaportin TKTS on hyvä kahdesta syystä: jonot ovat usein lyhyemmät ja lipunmyynti iltaesityksiin alkaa jo kello 11 (Times Squarella klo 15). Hinnat on yleensä -50% normaalihinnoista.

Yleisesti ottaen kaikki musikaalit Broadwaylla on tosi hyviä, joten jos ei jotain ihan erityistä halua mennä katsomaan, alennusliput on usein hyvä valinta. TKTS:n sivuilta näkee mitä lippuja on myynnissä, joten ennen matkaa voi jo katsella, onko listassa mitään kiinnostavaa.
https://www.tdf.org/nyc/81/TKTS-Live

Orchard street, Williamsburg jne:
Jos haluaa mennä jollekin alueelle, missä paikallinen elämä on vilkasta, ei kannata varsinkaan viikonloppuna mennä paikalle ennen puolta päivää. Kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta jos on aikaeron takia herännyt kuudelta, kymmenen tuntuu jo iltapäivällä. Noin aikaisin siellä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään.

Matsiliput:
Moniin peleihin saa lippuja vielä samana päivänä. Jos ei löydy ticketmasterilta, kannattaa katsoa stubhub.com, jossa kausikortin haltijat myy omia paikkojaan. Liput tulee printtattaviksi omaan sähköpostiin.

Madison square garden:
Jos haluaa juoda pelissä kaljaa, pitää olla henkilöllisyystodistus. Se kysytään kaikilta, eläkeläisiltäkin. Ja mikään kirjastokortti ei kelpaa. Sama on muuten JFK:n joissain ravintoloissa, ei kylläkään finskin käyttämässä terminaalissa.


Empire state building ja muut tähtinähtävyydet:
Moniin tähtinähtävyyksiin on mahdollista ostaa liput ennakkoon netistä. Se kannattaa, kun siinä välttää yhden jonon. Lippu ei kuitenkaan oikeuta muuhun kuin lippujonon ohitukseen, eli esimerkiksi hisseille tai turvatarkastukseen joutuu odottamaan erikseen. Mistään superkaistasta ei siis ole kysymys.

Walmart:
Walmart on kaikkien halpistavaratalojen äiti. Tavaraa on joka lähtöön ja hinnat tosi edullisia. Aikuisten vaatteet on kuin Suomessa esim Prismoissa, mutta sukulaislapsille olen roudannut kassikaupalla kivoja perusvaatteita, t-paitoja, farkkuja ja sen sellaista. Itselleni ostan yleensä päivittäiskosmetiikkaa, joskus lääkkeitä, yksittäispakattuja aurinkolasien puhdistuspyyhkeitä ja sen sellaista. Treenikamoja oon ostanut myös, lähinnä verkkareita ja toppeja. Elektroniikkaakin ollaan joskus ostettu, samaa merkkikamaa siellä myydään kuin erikoisliikkeissäkin, mutta huomattavasti edullisemmin.

Manhattanilla ei ole Walmartia, lähin löytyy Hudson riverin toiselta puolelta New Jerseystä. Secaucukseen pääsee Port Authoritystä bussilla numero 320 ja matka maksaa kolme dollaria suuntaansa. Liput ostetaan ennen bussiin menoa lippuluukulta. Helppo mennä ja tulla ja kuskia voi pyytää huikkaamaan oikean pysäkin. Jos ei oo ruuhkaa, matka kestää 10 minuuttia.

Tällaisia vinkkejä tällä kertaa. Onko teillä lisää hyviä?

torstai 25. syyskuuta 2014

Home sweet home

Vaikka matkustelu onkin lempiharrastukseni, kyllä on taas ihanaa olla kotona! Lisäksi työmatkoilla on usein tosi tiukka ohjelma, joten energiat on vähissä yleensä aina, kun pääsee takaisin kotiin. Niin nytkin.

Eilen lensin aamulennolla Suomeen, ja kentälle lähdin hotellilta jo seiskan jälkeen. Aikaeron takia olin kotona vasta kolmen jälkeen, joten toimistolle en enää mennyt, vaan loikoilin kotona ja hoidin vain kiireisimmät sähköpostit.

Tämähän ei ollut varsinaisesti duunimatka, vaan opintomatka, mutta aikataulu oli silti tosi tiukka. Meillä oli luentoja ja harjoituksia molempina päivinä kasista alkaen ja maanantaina lisäksi illallinen. Ehdin kuitenkin yhdistää matkaan pari pikaista Lontoon pyrähdystä, ekan sunnuntaina Bicester Villagessa ja tokan tosi pikaisen tiistai-iltana Lontoon Oxford Streetillä.


Mä olin Lontoossa tiistaina seiskalta, joten heitin kamat pikaisesti hotelliin ja lähdin siitä samantien metrolla kaupoille. Halusin käydä erityisesti & Other Storiesissa, koska mulla oli missiona löytää koululaukku. Haluaisin nimittäin tarpeeksi ison, mieluusti nahkaisen ja tukevan laukun, jossa pystyisin raahaamaan kamalan paljon painavaa tavaraa.

Olin siis kyllä sunnuntainakin tää sama asia mielessä outletissa, mutta en sit sieltä löytänyt mitään kiinnostavaa ja olin nettisivuilta tsekannut, et tuolta saattaisi löytyä. Yllärinä olikin se, että tiistaina oli joku fashion night ja & Other Storiesissa kengät -50%. Niinpä kaupassa oli koko alakerran kiertävä jono yläkertaan, jossa siis kenkien lisäksi oli myös laukkuja. Äh ja pöh. Niinpä päädyin luovuttamaan ja laukut jäi katsomatta. Joku toinen kerta siis. Ja onhan mulla se Nykin matka tulossa, että tiedä sitten jos sieltä löytyisi.

Ainoaksi ostokseksi jäi sunnuntaina L. K.  Bennetiltä löytämäni silkkimekko. Kuvassa näkyy vaan kangas, mut myöhemmin varmasti tulee kunnon kuvia.

Tällaista siis täällä. Pikkuhiljaa taas normaaliin päiväjärjestykseen pääsemässä.

Ja seuraava matka onkin ihan kulman takana, kun muutaman päivän syysloma New Yorkissa on ihan muutaman viikon päässä. Mahtavaa!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Pää täynnä

Huh huijakkaa, eka lähiopetusjakso on nyt takana ja matkaan parhaillaan junalla takaisin Lontooseen.

On ollut kyllä rankat kaksi päivää ja huomaa, että omista opiskeluajoista on jo reilusti aikaa, kun rutiini luennoilla istumiseen on kadonnut täysin. Lisähaastetta tuo vielä se, että en oo luonnostaan todellakaan mikään erityisen sosiaalinen ja nyt yhtäkkiä piti tutustua kolmeenkymmeneen täysin uuteen ihmiseen. Pää on siis aivan täynnä kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.


Meitä oli siis 30 ja kaikki eri puolilta maailmaa. Kartalla edustus taisi ulottua Chilestä Singaporeen. Englantilaisia oli tietenkin eniten, suomalaisia ei muita kuin mä.

Hauskaa ja ihmeellistä ja omituista siis. Kirjoittelen tarkemmin kaikesta varmaan loppuviikosta, kunhan saan vähän sulateltua kaikkea.

Terkut!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

UK calling

Terkut junasta! Oon kovaa kyytiä matkalla opiskelukaupunkiin ja vähän kyllä väsyttää!

Lähdin nimittäin tänä aamuna Lontooseen jo kasin lennolla eli kello soi puoli kuusi. Olin vielä aamullakin epävarma siitä, et mitä teen päivällä, kun juna lähti vasta kuudelta, mut pähkäilyn jälkeen päädyin lähtemään Bicester Villageen. 


Kaikki lippujen ostot ja juna+bussi -yhdistelmät sujui oikein mainiosti, mutta täytyy kyllä myöntää, että itse outletista en innostunut mitenkään kovin paljon. Siellähän on kyllä paljon kauppoja ja kivoja merkkejä, mut hinnat ei olleet mitenkään erityisen hyviä ja monet mua kiinnostavat liikkeet oli tosi pieniä.

Tietysti outleleissa käyminen on aina tuuripeliä, joten mulla saattoi olla vaan huono tsägä. Mut 30 punnan hinnalla ja tunti suuntaansa matka-ajalla en usko, että uudestaan tonne päädyn. Hyvin voisin kyl mennä, jos osuisi muuten matkan varrelle, mutta siis varta vasten en uskalla suositella.


Olin kyllä varmaan näky, kun matkatavaroitteni kanssa tuolla suhasin. Onneksi sentään en ollut ainoa, trolleytä veti perässään muutama muukin.

Sellaista siis täällä. Terkut!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Hei hulinaa

Huh huijakkaa, miten kiireinen viikko on ollut. Tuntuu, että kaikki hommat aina kasautuu jostain omituisesta syystä. Ehkä pitäisi oppia organisoimaan paremmin.

Mut siis kaiken tohinan jälkeen suuntaan huomenna aamulla Lontooseen päiväksi ja sitten pariksi päiväksi opintoja aloittamaan. Pakkaus on vielä täysin kesken, mutta onneksi tälle matkalle en mitään ihmeellistä tarvitse. Yleensä nimittäin duunimatkalle lähtiessä pitää miettiä paitsi päivävaatteet myös jotain fiinimpää illallisille. Kaikkine kenkineen sun muine releineen. Nyt ajattelin vetää koko reissun ihan vaan farkuissa. 

Eilen pistäydyin kaupungilla vaihtamassa rahaa myös farkuissa, jotka tuntuu tällä hetkellä olevan mun jokapäivänen univormu.

Farkut: Aeropostale, toppaliivi: Noom, huivi: Lindex

Huomenna kello soi jo puoli kuusi, joten häivyn tästä pakkaamaan, että joskus pääsen nukkumaankin. Ihanaa viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Valkoinen, hetero, kristitty nainen

Kerroin täällä aiemmin tänä syksynä muuttuvista kuvioista ja opintojen aloittamisesta. Ja nyt kaikki on jo ihan nurkan takana!

Mun eka opintojakso nimittäin on jo ensi viikolla ja matkustan Englantiin tulevana sunnuntaina. Ekan jakson opintomateriaalit tuli kuriirilla duuniin viime viikolla ja niitä selaillessani iski hetkellinen epätoivo: puhelinluettelon paksuinen kirja oli täynnä kaiken maailman kaavoja ja kaavioita, joista ensi silmäyksellä en tajunnut yhtään mitään. Sain kuitenkin itseni rauhoitettua sillä ajatuksella, että ei noita tarvikaan vielä osata, vaan oon vasta opettelemaan menossa.

Rekisteröidyin myös yliopiston tietojärjestelmään ja samalla sain kokemuksen Englannin rekisterisysteemeistä: henkilötietojen ohella kysyttiin paitsi sukupuolta, myös rotua, seksuaalista suuntautumista ja uskontoa. Kaikenlaista. 

Samalla näin myös listan tulevista opiskelukavereistani ja nimien perusteella ihmisiä on eri puolilta maailmaa. Ja yliopiston sähköpostiin oli tullut kutsu uusien opiskelijoiden bileviikonloppuun ja johonkin kansantanssi-iltaan. Molemmat jää kyllä väliin, kun oon tosiaan etäopiskelija eli paikalla vaan rajoitetusti (kansantanssi ois jäänyt väliin kyllä muutenkin). Mut jotenkin omituista, kun näillä vuosilla yhtäkkiä oon oikea opiskelija ja silti kohauttelen olkapäitä näille opiskelijariennoille, joihin edellisellä kierroksella osallistuin vielä nuoruuden innolla.

Vielä pari pre readia lukematta, joten kiirettä pitää loppuviikonkin, mielellään kun menisin ekaa kertaa paikalle hyvin valmistautuneena. Lisäksi mulla on yksi verkkotutorial suorittamatta, ja se onkin huomenna ohjelmassa. Ja tietenkin duunissakin on kiireinen viikko, joten moneen paikkaan saa lähipäivinä revetä.

Jännittäviä aikoja siis.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Railay Beach

Yksi maisemiltaan mahtavimmista kohteista meidän kesän Thaimaan lomalla oli Railay Beach. Krabin maakunnassa sijaitseva Railay on mantereella sijainnistaan huolimatta saavutettavissa vain veneellä, koska niemenkärki on korkeiden kivimuodostemien ja metsän rajaama.


Ao Nangista pääsee Railayn länsipuolelle, Krabista itäpuolelle. Meidän  alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä tuolla pari yötä, mutta todettiin matkanteko matkatavaroiden kanssa liian haastavaksi ja tyydyttiin päiväretkeen. Pitkähäntäveneille ei nimittäin ollut ainakaan länsipuolella (josta me tultiin) laituria, vaan veneestä hypättiin noin polviin ulottuvaan veteen ja kahlattiin loppumatka.


Länsi- ja itäpuoli eroavat maisemiltaan selvästi, lännessä on hiekkaranta, ravintoloita ja ylipäätään paljon turisteja ja elämää. Itäpuolelta taas Railayn ranta on mangroven vallassa eli siellä ei mutapohjaiseen veteen kauheasti tee mieli edes mennä.

Railaylla ei ole autoja, joten käveltiin ensin itäpuolelle ja sieltä Phra Nangille.




Phra Nang on valittu yhdeksi maailman kauneimmista rannoista. Ja mahtava se maisemiltaan olikin! Tosin on kyllä sanottava, että ranta oli loppujen lopuksi yllättävän pieni ja kapea, ja isoimmat aallot kyllä kastelivat rantapyyhkeet!





Railaylla voi kalliokiipeillä, meloa tai patikoida, mutta me tyydyttiin paistattelemaan päivää.



Rannalla oli veneitä, joista sai ostaa ruokaa.

Pitkähäntäveneitä

Paluumatkasta meinasi tulla vähän mutkikas, kun oltiin ostettu liput, mutta meidän kanssa samaan aikaan ei ollut muita lähdössä. Jouduttiin siis ensin odottelemaan varmaan reilu puoli tuntia ja toisen pariskunnan ilmestyttyä jonoon veneen kuljettaja tarjosi meille mahdollisuutta ostaa loput paikat, jolloin päästiin heti lähtemään. Valittiin odottelun sijaan tuplamaksu. Low seasonin iloja.


Railay on hankalan matkan takia vähemmän turistien suosiossa kuin esimerkiksi Ao Nang. Huonosti liikkuvien on ainakin mahdotonta suoriutua veneeseen kiipeämisestä. Mutta jos ongelmia jalkojen kanssa ei ole ja tuollapäin liikkuu, kannattaa ehdottomasti ainakin käydä retkellä!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

I only have a kitchen because it came with the house

Mä en varsinaisesti ole mikään keittiöihme. Tai oikeastaan en ollenkaan.



Meillä syödään kotona laitettua ruokaa vaan viikonloppuisin, koska arkisin syödään kumpikin töissä. Mä en oikeesti osaa tehdä mitenkään erityisen hyvin ruokaa (tai osaisin varmaan jos jaksaisin opetella), mutta toistaiseksi en oo jaksanut.

Niinpä tässä esittelen teille parhaat apulaiseni ruuanlaitossa, eli kokeiluissa parhaiksi todetut puolivalmisteet. Näiden avulla kokkaus sujuu kuin tanssi ja takuulla tulee hyvää.

Apetit perinteinen perunamuusi


Pakaste, johon lisätään maitoa tai vettä, mikroon muutamaksi minuutiksi ja valmista tuli! Ehdottomasti suosikkini valmismuuseista, eikä edes tarvi polttaa pohjaan kattilassa! Helpottaa siis myös tiskaajan hommia.

Apetit kermaperunat

Vuokaan ja uuniin. Ei voi olla helpompaa.

Creme Bonjour valkosipuli ja yrtit


Valmiiksi maustettu creme fraiche käy loistavasti esimerkiksi kanapastaan. Tai mihin tahansa kastikkeeseen makua tuomaan.

Raguletto valmiskastikkeet


Kaikki maut käy. Yleensä ruskistan jauhelihaa ja laitan purkillisen tätä. Valmis.

Valmiskastikkeet


Monet hyviä mutta parhaat on nää: Knorrin viherpippurikastike ja Blå Bandin rosepippurikastike. Eka naudanlihalle ja toka kanalle.

Lasagnette

Melkein kuin lasagnea muttei tarvi säätää kastikkeiden kanssa. Helppoa ja hyvää.

Suosittelen kokeilemaan, kun kaikkea ei mitenkään aina jaksa tehdä itse!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Päivän mekko

Ihanaa, kun on perjantai! 

Tajusin just, että en ole vähään aikaan postannut tänne asukuvia, joten tänään korjaan tilanteen :-)

Tässä siis tämän päivän mekkokuva.


Mekko: Michael by Michael Kors, Huivi: Lindex, kengät: L.K. Bennet

Kauan odotetut ja ihmetellyt opinnotkin alkaa jo ihan pian ja viikon päästä sunnuntaina suuntaan Englantiin ekalle parin päivän jaksolle. Kaikenlaista juttua tähän liittyen on siis lähipäivinä tulossa lisää.

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kaupunkilenkkarit

Mähän en ole ikinä ollut millään lailla lenkkari-ihmisiä. Kaupunkilomillakin tepsuttelen yleensä joko ballerinoilla tai varvastossuilla tai sit jollain tennareilla. Kadehtien oon kuitenkin jo pidempään katsellut miehen jokunen vuosi sitten hankkimia, kävelyyn tarkoitettuja lenkkareita ja viimein viime talvena hankin omatkin.

Jostain syystä lenkkarit unohtui kuitenkin keväällä kaappiin ja vasta nyt, syyskamoja kaappien ylähyllyiltä tonkiessani muistin ne.

Nykistä ostetut, harmaat Skechersit on ihanan sirot ja kevyet, joten ne käy superhyvin farkkujen kanssa kaupungilla hengailuun. Uskoisin, että erityisesti kaupunkilomilla ne toimii erityisen hyvin, kun koko päivän kävelyn jälkeen jalat ja pohkeet on yleensä tosi poikki. Sisäpuolella pohjissa on memory foam, joten niiden pitäisi ainakin teoriassa asettua hyvin jalkaa tukemaan.

Oon lähdössä jo reilun viikon päästä Englantiin, siitä kuukauden päästä Nykkiin, marraskuussa Amsterdamiin ja vielä joulukuussa Englantiin, joten kaupunkikäytössä pääsen näitä testaamaan reilusti muuallakin kuin Suomessa.

Ja tällaiset ne on. Ihanat, vai mitä?


tiistai 9. syyskuuta 2014

Passikuva

Onko joku nähnyt ikinä onnistunutta passikuvaa? En mä ainakaan. Tästä syystä oon ollut jo jonkun aikaa erityisen "onnellinen" siitä, että passin uusinta on taas edessä. Varasin ajan poliisilta huomiselle, joten vaikka oon tätä lykännyt jo pari viikkoa, tänään oli pakko mennä kuvaa ottamaan.

Töiden jälkeen kävin vielä himassa vähän tukkaa kampaamassa ja meikkiä korjailemassa ja suurin toivein lähdin kuvattavaksi. Ehdin vielä just ennen sadetta valokuvaamoon, eli kaikki meni niin hyvin kuin voi mennä. Ja kuinkas sitten kävikään: kuvat otettiin ja niistähän katseli vankilasta karannut avohoitopotilas. Perus. Mies sanoi, että näytän kuvassa pelottavalta. Se on kai kohteliaisuus kuvan huomioiden.

Että sellaista kuvaa saa sit passissa esitellä seuraavat 5 vuotta :-D

Tässä vielä kuva päivän asusta, ekaa kertaa tänä syksynä kaivoin kaapista esiin kunnon takin. Oli sen verran kylmä siinä just ennen sadetta.

Trenssi: Burberry, huivi: BeckSöndergaard, farkut: Aeropostale, kengät: Jessica Simpson, laukku: Louis Vuitton

maanantai 8. syyskuuta 2014

Blurred Light

Testailin heti eilen illalla perjantaina goodie bagista löytämääni kynsilakkaa. Syksyn 2014 uusi väri, yksi Lumenen nudekokoelman sävyistä, metallinsävyinen mattalakka numero 35 näyttää tältä.


Väri on aika erilainen kuin yleensä käyttämäni, joten en nyt vielä ihan tarkkaan tiedä, tykkäänkö tästä. Ensivaikutelma oli kuitenkin positiivinen. Lumenen kynsilakkoja en ole käyttänyt vuosiin, joten toinen epävarmuustekijä on se, kuinka hyvin lakka pysyy kynsillä. Yleisesti ottaen pysyvyys on mulle tosi tärkeää, kun en jatkuvasti jaksa lakkoja uusia. Mutta katsellaan viikon kuluessa, miten tilanne kehittyy :-)

lauantai 6. syyskuuta 2014

Gloria Fashion Show

Piipahdin eilen Gloria Fashion -shown kutsuvierasnäytöksessä. Alkon entisessä pullovarastossa järjestetty, vuosittainen muodin katselmus oli tänäkin vuonna mahtava: Monipuolinen näytös, paljon tuttuja, vähän shampanjaa ja mahtavaa ruokaa Savoyn kokkien toimesta.


Missasin Magnumin 25-vuotisjuhlissa jätskin kokonaan, joten eilen otin vahingon takaisin.


Napsaisin muutaman kuvan näytöksestä, mutta nämä menevät enimmäkseen tunnelmakuva-osastoon, kun tarkkuus on mitä sattuu. Mallit käveli liian nopsaan ja valoa oli liian vähän :-)







Jälkkäriä (oli siellä oikeetakin ruokaa, mutta buffapöydässä en muistanut kaivaa kameraa esille)


Goodie bagitkin saatiin, mutta sisältöön en ole vielä perehtynyt. Muutama suklaalevy siellä ainakin näytti olevan.


Superhauska ilta siis!

torstai 4. syyskuuta 2014

Luottohuivi

Vaikka en olekaan yhtään syksyihminen, ilmojen kylmenemisessä on yksi hyvä puoli. Ihanat huivit. Oon oikeastaa vasta viime vuosina löytänyt sisältäni pienen huivi-ihmisen ja nykyään käytänkin niitä tosi paljon. Huiveilla saa helposti ilmettä asuun kuin asuun ja muuten vähän arkana värien käyttäjänä ne toimii myös kivana yleisilmeen piristäjänä.

Kuten tämä sininen, psykedeelisillä kuvioilla varustettu ohut villahuivi.


Viikko on taas hujahtanut kovaa vauhtia ja huomenna on jo perjantai. Mulla onkin illaksi hauskaa ohjelmaa luvassa, kun olen illalla menossa Gloria fashion show'n kutsuvierasnäytökseen. Mahtavaa!

Huivi: Pucci

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ihmetyksiä

Oon tänään ihmetellyt monta asiaa. Kuten:

-kollegaa, joka kysyi aamulla hississä, että tulinko näin aikaisin töihin. Ei, en tietenkään mee vielä töihin, huvikseen vaan ajelen tässä hissillä.

-sitä, miksi palohälytysireeni pärähtää aina soimaan töissä sillä hetkellä, kun tekee jotain sellaista, jota ei voi tallentaa kesken ja jossa istunto vanhenee. Onneksi oli vain harjoitus.

-Sunny car centerin toimitusjohtajaa, joka on palkannut selvitysmiehen tutkimaan, koska saa Sambialaispresidentin puolison lupaamat miljoonat.

-epäonnea puhelinten kanssa. Eka hajosi iphonen wifi, sitten toisen puhelimen näppäimistö ja nyt pudotin uuden iphonen lattialle. Lasihan siitä meni rikki.

-sitä, että löysin jo tänään kaupasta uusimman Liza Marklundin pokkarina. Luulin, että se ilmestyy vasta lokakuussa. Oi onnea!

-Armi Kuuselan tyttärien kuvaa äidin tuomassa lehdessä. Miten miltei kuusikymppiset voi näyttää noin nuorilta!

-sitä, että edelleen on olemassa vessapaperirullia, joiden kierrätettäväksi kelpaavat hylsyt ohjeistetaan vedettäväksi vessanpöntöstä alas.

-mikä ihmeen nimi on susijengi ja miksi kaikki on yhtäkkiä innostuneet koriksesta.

-sitä, että miten tukka menee aina mahdottomaksi laittaa järjevästi just muutama päivä ennen kampaajakäyntiä.

Kovin paljon ihmetyksiä siis.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Ällöttävä, ällöttävä tuliainen

Viime aikoina on puhuttu paljon luteista ja niiden yleisyydestä täällä Suomessakin. Viimeksi tänään Hesarissa.

Paljon matkustavana oon kyllä tiedostanut sen, että hotelleissa voi asustella samassa huoneessa kutsumattomia vieraita, mutta tavallaan oon kyllä elänyt siinä mielessä pumpulissa, etten ole luteisiin tietääkseni koskaan törmännyt. Jos jonkinlaista vipeltäjää on kyllä huoneissa näkynyt, Aasiassa erityisesti, mutta todistettavasti niistä ei ole meille ollut ikinä mitään haittaa. 

Jokunen aika sitten luin jostain jutun, jossa kerrottiin kuinka kotoa luteita löytäneet usein piilottelevat ongelmaa ja kuvittelevat häätävänsä ne itse suurinpiirtein hyttysmyrkyn tasoisilla aineilla. Melkoisen edesvastuutonta ainakin näin kerrostaloasukkaan näkökulmasta, kun pikkuperkeleet löytävät tiensä naapuriinkin. Ja ongelma vaan pahenee.

Tää ludepohdinta on nyt meillekin taas ajankohtaista, kun ollaan lähdössä reilun kuukauden päästä New Yorkiin, jossa tunnetusti tämä ongelma rehottaa. Koskaan ei voi olla varma siitä, onko hotelli puhdas vai ei, mutta yritän kyllä ennen matkaa tutkia mahdollisimman tarkasti tuoreimmat arviot Tripadvisorista. Lisäksi käytän sellaista sivua kuin Bedbug registry, jonne ihmiset voivat raportoida kokemuksiaan hotelleista. Bedbug registryssä on tietoja Jenkkien ja Kanadan hotelleista (tai osoitteista) ja sinne jomman kumman syöttämällä saa nähdäkseen käyttäjien raportit. Ei kannata säikähtää vaikka raportteja olisin, ne voivat olla siis myös kertomuksia siitä, että mitään ongelmia ei ollut.

Kysyin tänään mieheltä, että onko meillä mitään varasuunnitelmaa sen varalle, että hotellista joskus löytyisi luteita. Ihmeteltiin vähän aikaa yhdessä ja todettiin että ei. Vaikka pitäisi. Saunaa meillä ei ole ja tavalliseen jääkaappipakastimeen ei paljon vaatteita mahdu. Talvella tosin laukut voisi työntää parvekkeelle, jos pakkasta olisi se yli 20 astetta, mutta harvoinpa on. Viimeisen vuoden aikana ei ainakaan ole kertaakaan ollut, kun ollaan tultu matkalta.

Onko teillä jotain varasuunnitelmia, jos tiedätte olleenne huoneessa, jossa on asunut luteita? Tai oletteko niihin koskaan törmänneet?

Ps. Raavin täällä itseäni. Ajatuksen voimalla näköjään.