maanantai 4. huhtikuuta 2016

Aika

Ihan alkuun on pakko sanoa, että en kestä elämäntapavalmennuksia tai mitään siihen liittyvää. Meillä on niitä duunissa säännöllisin väliajoin ja ne on parhaimmillaankin ärsyttäviä, yleensä rasittavia ja kiusallisia. Ei, en halua askarrella aarrekarttaa, en halua että mun persoonallisuustyyppi kerrotaan värillä, enkä varsinkaan halua leikkiä mitään tiimileikkejä, esimerkiksi "luottamusharjoituksia", missä toinen on sokea ja toinen ohjaa tai ihan silleen spontaanisti kertoa satunnaiselle työkaverille lapsuusmuistoja. Saati naurujoogata tai maalata jotain "taidetta". Tiedän kyllä, että monet saa tosi paljon apua esimerkiksi aarrekartoista, mutta itse oon niin tosikko, etten edes yksin jotenkaan osaa yhtään heittäytyä mihinkään tollaiseen.

Kaikenlainen self help kuuluu myös samaan kategoriaan. Enimmäkseen naureskelen varsinkin jenkeissä kirjakaupassa, kun self help -kirjoja on aiheesta kuin aiheesta hyllymetreittäin. Täytyy kyllä tunnustaa, että joskus oon miettinyt jonkun kirjan hankkimista ihan yleisestä uteliaisuudesta, mutta sekin on jäänyt.

Selvennyksenä vielä, että pidän tätä kyllä ihan omana ongelmanani, enkä todellakaan naureskele kellekään, joka valmennuksesta tai jostain kirjasta saa eväitä omaan elämään. Mä vaan en koskaan oo osannut suhtautua tohon järkevästi, musta selvästi puuttuu joku pala.

Mutta mutta. Oon tässä viimeisten kuukausien aikana tuskaillut täällä blogissakin ajan riittämättömyyttä ja sitä, miten jatkuvasti huomaan, et kello on 11 illalla, enkä oo töistä tultuani saanut mitään aikaiseksi. Enkä edes elä mitään erityisen kiireistä vaihetta, pikemminkin ihan normaalia. Enkä jotenkaan yhtään keksi, missä on vika, tai kuka mun aikaa varastaa.

Tärmäsin ennen lomaa Instagrammissa kuvaan Gretchen Rubinin Better than before -kirjasta. Joku oli kommentoinut, että kirja muutti hänen elämänsä. Innostuin välittömästi. Minä! Niinpä talvilomalla marssin kirjakauppaan ja oon nyt valmiina lukemaan tavoista ja tottumuksista, miten niitä voi muuttaa ja miten onnistua muutoksessa. Ainoa pienen pieni ongelma on se, että mulla ei oo vielä ollut aikaa lukea kirjaa. Mut ehkä pian. Olen siis ihan viittä vaille parempi ihminen jo nyt!

Mitä mieltä te olette? Löytyykö self help -hyllystä avaimet parempaan elämään?







4 kommenttia:

  1. Nauroin ääneen ensimmäiselle kappaleelle! :D En itsekään ole koskaan ymmärtänyt, miten huojuvan puun matkiminen ryhmässä valmentaisi minua esimerkiksi esiintymään suuremmalle joukolle ihmisiä.

    Sain myös lahjaksi ajankäyttöä/suunnittelua koskevan kirjan kun aloin yrittäjäksi. Ja kuten arvata saattaa se jäi lukematta ajanpuutteen vuoksi. Nyt sen kerkeäisi lukemaan, mutta toisaalta oppeja olisi ehkä tarvinnut kipeimmin silloin kun ylimääräistä aikaa ei ollut :D

    Eli ei vielä kokemusta opuksista, mutta kerro toki jos kirjasta löytyy hyviä pointteja ja elämänlaatu paranee huomattavasti!

    - Wingless

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kohtalotoveri! Puun heilumisen leikkiminen kuulostaa just siltä, mitä meilläkin duunissa vois olla. Kamalaa, kamalaa! Näistä saisi varmaan joskus jonkun mahtavan koontipostauksen kyllä.
      Ja joo, palaan kyllä asiaan, kunhan joskus saan kirjan edes aloitettua. Pahaa kyllä pelkään, että en pääse alkua pidemmälle, mut eihän sitä koskaan tiedä :-D

      Asiasta kolmanteen, tuli mieleen, että huomasithan että Avalta alkoi Million Dollar Listingin uusi kausi? Se, missä New Yorkin kiinteistövälittäjät myy niitä mahtavia asuntoja? Paras ohjelma.

      Poista
  2. Kiitos vinkistä! Apua, Netflixin vika etten ole tiennyt edes tuollaisen sarjan olemassaolosta! Kuulostaa ihan mun jutulta... kunhan eivät myy sitä minun kellotorniasuntoa kenellekään muulle ;)

    - Wingless

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, se tulee tänään, olikohan se seiskalta vai kasilta. Maisemat on mahtavia ja osa asunnoista aivan järisyttävän hienoja.
      Oon ollu vähän kateellinen siitä sun tulevasta asunnosta, joten onneksi tosta oon löytänyt muutamia hyviä vaihtoehtoja itselleni :-)

      Poista