tiistai 26. tammikuuta 2016

Nettikirppis

Sain tossa jokunen aika sitten idean. Tai idea on nyt ehkä vähän liiottelua, mutta vaatekaappia läpikäydessäni tuskailin tavaramäärän kanssa ja päätin, että nyt lähtee taas mulle turhia vaatteita myyntiin. Kierrätän aika aktiivisesti, joten oon vaatteita aiemminkin raahannut lähinnä äidille kirpparille vietäväksi, mutta mulla on jonkun verran ihan hyviä (osa miltei käyttämättömiä) merkkivaatteita, joita ei yksinkertaisesti kannata myydä tavallisella kirpparilla, kun niistä ei mitään siellä saa. Sisko oli myynyt omia parempia kamojaan facebook-kirpparilla hyvin kokemuksin, joten esimerkin rohkaisemana mäkin päätin aloittaa urakan.

Ja kuten tavallista, kun saan jotain päähäni, niin tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Mies aina nauraa esimerkiksi mun siivouspuuskille, kun tyhjennän koko kaapin sisällön yhdellä hengenvedolla. Mut se on toimiva systeemi, jos tyhjäisin vaan yhden hyllyn tai alkaisin tyhjentäessä käydä tavaroita läpi, innostus ehtisi haihtua ennen kuin pääsen edes alkuun. No mut siis vaatteiden kanssa tosiaan etenin perinteisellä systeemillä ja muutamassa tunnissa mulla oli pari pahvikassia hyvää tavaraa myyntiin. Innostin miehenkin kaivelevaan kaappejaan ja sieltäkin löytyi vaikka mitä. Osan kuvasin samantien eli asiat eteni erityisen hyvin.

Sit olin toisella siskolla kylässä ja innostin muitakin tähän mahtavaan systeemiin ja kummityttö kaivoi kätköistään vanhoja pet shopeja, siis noita epämääräisen näköisiä otuksia, joilla pienempänä leikki. Kunnon kummitätinä lupasin nekin myydä, sehän käy käden käänteessä.


Facebookissa on tosiaan lukuisia kirppiksiä ja liittymällä niihin pääsin perehtymään tähän omituiseen kaupankäyntiin. Av, yv, kai-kai ja ties mitkä lyhenteet opin kyllä nopeasti, mut sit iski paniikki. Mistä tiedän millaisessa kunnossa joku vaate on? Etten liiottele tai aliarvioi, mikä on hyvä, mikä uudenveroinen ja mistä tietää, mikä on oikea hinta. Yllättäen siis iski lievä luomisen tuska ilmoitusten kanssa. Ääh.

Ja se tuska jatkuu edelleen. Tää projekti nimittäin alkoi jo reilusti ennen joulua ja tuolla ne kassit odottelee olkkarin nurkassa ja pet shopit tuijottaa mua sohvapöydältä joka päivä. Osa tuhat keskeneräisiin projekteihin siis.

Apua! Oonko ainoa, jonka projektit jää vähän kesken? Miten te onnistutte vikassa vaiheessa, joka selkeästi on mun kompastuskivi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti