tiistai 27. tammikuuta 2015

Lumimyrsky

Juuri kun eilen kirjoitin meidän talvilomasta, tänään töihin ajaessani kuulin radiosta, että New Yorkiin odotetaan kaikkien aikojen lumimyrskyä. Meillä oli nimittäin sellainen tilanne, että kun harkittiin sopivaa aikaa lähteä, meillä oli toisena vaihtoehtona tammikuun loppu. Todennäköisesti siis jos tuohon toiseen vaihtoehtoon oltais päädytty, oltaisiin lähdetty just näihin aikoihin ja jouduttu keskelle lumimyräkkää. Ei ois kyllä ollut eka kerta, viime vuonnahan meille kävi niin, että lentokenttä oli kiinni sekä pari päivää ennen meidän tuloa ja pari päivää lähdön jälkeen.

Oltiin Nykissä myös helmikuussa 2006, jolloin kuudentoista tunnin aikana satoi miltei 27 tuumaa lunta. Näin paljon ei kertarysäyksellä ole aiemmin (eikä sen jälkeenkään) satanut. Nyt tosin lupailtiin jopa 30 tuumaa lunta, joten seurailin koko päivän rikkoutuuko ennätys.

Muistan hyvin, kun illalla ihmeteltiin suomalaisittain pientä lumisadetta ja naureskeltiin, että eipä tämä nyt kovin kummoista ole ja paljon melua tyhjästä. Seuraavana aamuna olikin sit toinen ääni kellossa, kun lunta oli oikeasti aivan järkyttävän paljon.  Central Parkissa mitattiin toi 27 tuumaa (lähes 70 cm), mutta kaupungilla oli paikka paikoin enemmänkin. Ja esimerkiksi 5th avenuella kulki jalkakäytävällä polkuja, joiden molemmin puolin lunta oli mua yli vyötäröön. Kaupungilla ei liikkunut ketään, kaikki paikat oli kiinni ja metro kulki miten sattui. Joten niin mekin jouduttiin pysyttelemään hotellissa. Jännittävää.


Toisen kerran jouduin New Yorkissa säiden armoille, kun jokunen vuosi sitten elokuussa tultiin kaupunkiin päivää ennen hurrikaani Ireneä. Päästiin kaupunkiin ihan normaalisti, mutta jouduttiin heti ekana iltana hamstrauskierrokselle, kaupunkia oltiin nimittäin täyttä vauhtia sulkemassa ja joukkoliikeneen alasajaminen tapahtui heti seuraavana aamuna. Lentokenttäkin meni kiinni. Ekana iltana käytiin siis ostamassa vettä ja sipsejä ja suklaata ja linnottauduttiin hotellihuoneeseen toivoen, että myrsky ei olisi kovin paha. 

Me asuttiin keskikaupungilla eli meillä ei sillä lailla ollut huolta esimerkiksi tulvista, mutta toki tiedettiin että myrsky voi olla hurja ja tornado voi pahimmassa tapauksessa tulla lähellekin.

Meillä oli tarkoituksena olla ensin New Yorkissa muutama päivä ja lähteä sit Atlantic Cityyn. Irene oli ensimmäinen karibialta tullut myrsky, joka rantautui noin pohjoiseen eli New Jerseyn ja New Yorkin korkeudelle ja ekaa kertaa AC:n casinot suljettiin. Meillä oli varattuna hotelli ihan rannalta ja telkkarista nähtiin kuvia hurjista aalloista ja myräkästä. Ihmeteltiin loppujen lopuksi koko viikonloppu hotellihuoneessa että mitä tuleman pitää. Telkkarista tuli kokoajan myrskyn etenemistä, säätiedotuksia ja muita arvioita tilanteesta. Se oli jännää, vähän karmivaa ja tosi erikoista, mutta kokemus sinällään. Reilu vuorokausi pysyttiin sisällä, mutta sen jälkeen lähdettiin vähän tutkimaan, miltä ulkona näyttää. Ja lähikorttelin delin aukeamista tervehdittiin suurella riemulla - kahvia ja pizzaa enempää ei olisi voinut toivoa!

Loppujen lopuksi myrsky meni nopeasti ohi, ja muutaman päivän päästä Atlantic Cityssä ei enää uskonut, että pari päivää sitten vesi nousi oikeasti hotellien sisälle asti.


Nythän viimeisten tietojen mukaan lumimyrskyn pahin on ohitettu ja sillat ja tunnelit on avattu, ja julkista liikennettäkin käynnistellään. 2006 lumimyrsky siis piti edelleen pintansa. Toisin kuin Irene, joka ehti olla ainoa itärannikolle rantautunut hirmumyrsky ainoastaan reilun vuoden, seuraavana syksynähän Sandy--myrsky oli vielä hurjempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti