keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mummohetkiä

Olen löytänyt sisäisen mummoni. Mullahan on kaksi puhelinta, joista toinen, mun työsuhdepuhelin, hajosi lomalla. Just kun pääsin takaisin töihin ja sain iphonen vaihdettua uuteen, toinen puhelin alkoi temppuilla.

Mähän en edes periaatteessa tarvitsisi kahta puhelinta, mut se oma on ikivanha muinaismuisto ajalta, jolloin mulla ei ollut työsuhdepuhelinta. Sentimentaalisesti olen sen kuitenkin halunnut pitää, koska en ole halunnut luopua numerosta (mulla on mahtava, helposti muistettava numero). Toinen, ehkä vähän järkevämpi syy on se, että oman puhelimeni numero on salainen ja vain lähipiirini tiedossa, joten käytän sitä lähinnä sellaisissa tilanteissa, kun syystä tai toisesta haluan olla maailman ulottumattomissa ja sulkea duunipuhelimen. Lähimmät saa silloin kiinni toisesta puhelimesta.

Mutta siis viime viikonloppuna oman puhelimen näppäimet alkoi oikutella. Akku irti (näin ennen vanhaan buutattiin puhelimia) ja puhelin päälle. Tässä vaiheessa tulikin tenkkapoo. Koska numerot ei toimi, pin-koodiakaan ei voinut syöttää eikä puhelinta siis edes avata. Tässä vaiheessa aloin jo panikoida vanhojen tekstarien perään, kun pelkäsin, että nekin nyt häviävät ikiajoiksi (Samsungeissa tekstarit pystyi ennen vanhaan siirtämään sim-kortilla puhelimesta toiseen). Siirrä sisältö koneelle ehdotti ystävä. Joo, tavallaan varmaan hyvä idea, mut puhelin on oikeesti varmaan 10 vuotta vanha, eikä mulla oo mitään aavistusta, tuliko sen mukana usb-piuha. Tai jos tuli, et oonko kenties jossain siivouspuuskassani heittänyt sen menemään. Vie korjattavaksi ehdotti toinen ystävä. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että ton puhelimen varaosat ei varsinaisesti ole mitään peruskamaa enää missään.

Kävin sitten puhelinkaupassakin. Ja siellä musta kuoriutui se perhejuhlien vitsikäs mummo, joka kahvipöydässä valittaa, että on se kummallista, kun puhelimella voi nykyään tehdä kaikkea muuta kuin soittaa ja heh heh. Nimittäin oikeasti en löytänyt tavallisia puhelimia mistään. Netistä jostain Gigantin postimyynnistä kyllä, mutta hyllytavarana en. Taisi jossain olla joku Nokia 2110 look alike, mut ei mitään sellaista kivaa ja pientä, ei älypuhelinta. Pöh. Kummallista tämä nykyaika.

Ongelma (tavallaan) ratkesi tänään. Nimittäin käynnistin puhelimen ja parin päivän levon jälkeen se toimikin moitteettomasti. Oi onnea! En nyt vaan tiedä, että tuudittaudunko tähän ja alan, että puhelimessa ei ikinä oo ongelmaa ollutkaan, vai pitääkö mun jatkaa etsintöjä. Kamalan vaikeaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti