Vuonna 2006 oltiin Nykissä helmikuussa, jolloin yhdessä yössä satoi lunta reipas puoli metriä. Kyseinen lumimyrsky on kai edelleen jonkun sortin ennätys.
Yhdessä yössä lunta tuli niin paljon, että kaduilla ei päässyt kävelemään ja ihmisiä ei näkynyt missään. Lunta oli oikeasti kadulla melkein vyötäröön saakka ja jalkakäytävillä kiemurteli vain kapeita polkuja. Näin suomalaisesta näkökulmasta kova lumisade, mutta jenkkien näkökulmasta kansallinen hätätila. Koulut kiinni, lentokentät kiinni, julkinen liikenne kiinni ja kaduilla autiota. Jännittävä kokemus. Autoilla kun ei tuolla ole talvirenkaita, niin ainoastaan liukastelevia takseja näkyi.
Toinen kerta, kun päästiin kaupungissa kokemaan ulkonaliikkumiskieltoa, oli pari vuotta sitten. Jo täällä Suomessa kuultiin itärannikkoa uhkaavasta hirmumyrskystä, mutta lähdettiin kuitenkin, kun hirmumyrsky ei vissiin 150 vuoteen ollut rantautunut New Yorkin leveysasteille.
Hurrikaani Ireneä odotettiin kaupunkiin meidän saapumista seuraavana päivänä. Päästiin perille, hamstrattiin huoneeseen vettä ja jotain syötävää ja ihmeteltiin myrskyn etenemistä telkkarista. Seuraavana päivänä lentokentät meni kiinni, julkinen liikenne ajettiin alas ja kehoitettiin evakuointialueilla asuvia siirtymään suojaan.
Me asuttiin onneksi Manhattanin midtownissa, jossa oli varsin suojaisaa. Vietettiin koko päivä hotellissa telkkaria katsoen ja jännitettiin, rauhoittuuko myrsky ennen Manhattanille saapumista. Oltiin vielä lähdössä seuraavalla viikolla Atlantic Cityyn, joka evakuoitiin ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana.
Loppujen lopuksi Irene ei meidän lomaan vaikuttanut juurikaan, vaikka onkin kustannuksiltaan seitsemänneksi eniten tuhoa aiheuttanut hirmumyrsky. Telkkarista nähdyt kuvat oli kyllä hurjia ja tulvat New Yorkissakin monin paikoin massiivisia.
Meillä on nyt reipas pari viikkoa talvilomaan ja siihen, kun lennetään New Yorkiin pariksi päiväksi. Pitäkäähän peukkuja, että silloin ei sada lunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti