Mä jouduin siis Nykissä yllättäen käymään sairaalassa, kun rotta puri mua kadulla jalkaan. Sattumalta mulla oli vakuutuskortti mukana, mutta ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla meidän asunnolla.
Olen aina luullut, että vakuutuskortti on se autuaaksi tekevä asia. Että se pitää olla mukana kun menee lääkäriin. Tai että kun meillä matkavakuutus kuuluu kotivakuutukseen, molemmilla pitää olla omat kortit kun meillä on eri sukunimi. Ei. Jenkeissä kukaan ei ollut millään lailla kiinnostunut kortista, vaan mun piti itse soittaa vakuutusyhtiöön ja pyytää heitä faksaamaan maksusitoumus.
Siinä mun vakuutuskortissa oli vakuutuksen numero ja puhelinnumero hätätilanteita varten, joten maksusitoumus järjestyi helposti ja pääsin hoitoon tosi nopeasti. Nyt tulee se opetus: Tallentakaa ihmiset puhelimeenne vakuutuksen hätänumero ja vakutuusnumero! Silloin pystytte aina ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön, olipa kortti mukana tai ei. Ja jos hätänumeroa ei ole vakuutuskortissa, etsikää se jostain ennen kuin lähdette matkalle! Jos jotain sattuu, ovatpa sitten kaikki tiedot valmiina. Siinä on nimittäin pikkasen ankeeta alkaa etsiä puhelinnumeroja, jos jotain sattuu.
Ja joo, varmaan suomalaisten suosimissa lomakohteissa lääkäriasemat yleisemmin hyväksyvät suoraan suomalaiset kortit. Kaikkialla kuitenkaan ei, ja puhelin on ainakin mulla yleensä aina mukana.
Ps. Itsehän en tietenkään ole vielä tallentanut numeroita mihinkään. Mutta oon kyl suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti