Näin tein siis tänäkin vuonna. Pakastin 3 laatikkoa eli 30 litraa (kai?) sulostuttamaan talviaamujani. Vaan kuinkas kävikään. Loman takia pakastusprojektini käynnistyi vasta, kun mansikkakausi oli hyvää vauhtia päättymässä ja marjat eivät enää olleet läheskään niin kovia kuin pari viikkoa aiemmin.
Marjat ovat pakastepusseissa, joista on (suunnitelman mukaan toim huom) helppo kaataa tarvittava määrä blenderiin. Äsken pakastinta kaivellessani huomasin vaan pienen ongelman. Pussin pohjalla olevat marjat on pakastuneet tunnistamattomiksi punaisiksi epämääräisen muotoisiksi möykyiksi. How cool.
Sivusta katsoen kaikki näyttäisi olevan ok
Pohjalla sen sijaan odottaa ei toivottu yllätys
Mitä näille nyt sit pitäisi tehdä? Paukuttaa jollain pajavasaralla hajalle? Heittää seinään? Etukäteen koko pussin sulattaminen on pois laskuista, koska yhden aamun annokseksi riittää huomattavasti pienempi määrä. Ja ei, en leivo enkä tee kiisseleitä enkä mitään muutakaan mihin tarvisin paljon marjoja kerralla. Ja sitäpaitsi HALUAN, että marjat riittää pitkälle talveen. Kyllä voi taas olla tyytyväinen itseensä ja omiin pakastustaitoihinsa. Oh dear.
Ps. Kyllä se viime kesänä onnistui. Samoilla spekseillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti